Palkkatuki kriisissä: Viron vuoden 2020 järjestely

Etsitkö virallisia lainsäädännön muutoksia yrityksesi toimintamaassa?

Palkkatuki vuoden 2020 kriisin aikana

COVID-19-kriisin aikana Viro otti vuonna 2020 käyttöön määräaikaisen palkkatuen, joka kattoi lähtökohtaisesti 70 prosenttia lasketusta keskiansiosta. Seuraavat tiedot koskevat tätä historiallista järjestelyä eivätkä nykyisin avoinna olevaa tukitoimea.

Viron työttömyysvakuutusrahasto Töötukassa julkaisi tuolloiset ehdot ja ohjeet.

Vuoden 2020 palkkatuen historiallinen oikeusperusta

Tarkoitus oli turvata työllisyys ja toimeentulo poikkeustilan aikana. Toimenpiteeseen varattiin tuolloin 250 miljoonaa euroa.

Toimenpiteestä säädettiin silloisen asetuksen §:ssä 191 . Kardis laati venäjänkielisen käännöksen selityksineen, johon seuraava historiallinen katsaus perustuu.

Palkkatuki oli tarkoitettu työsopimuksella työskenteleville työntekijöille (silloisen asetuksen 7 §:n 4 momentti). Työnantajan oikeudellinen muoto ei ratkaissut: tuki saattoi koskea liikeyrityksiä, yleishyödyllisiä organisaatioita ja julkisia laitoksia.

Tärkeää!     Toimenpide ei koskenut henkilöitä,, jotka tarjosivat palveluja velvoiteoikeudellisten— sopimusten perusteella (kuten urakka- tai toimeksiantosopimuksilla), eikä hallituksen jäseniä ilman vastaavaa työsopimusta.

Otteita silloisesta asetuksesta „Työllisyysohjelma 2017—2020“ selityksineen

„Pykälä 191. Palkkatuki

(1) Tukea maksettiin työntekijälle,, jonka työnantajan toiminta oli poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi merkittävästi—vaikeutunut.“.

Tässä tarkoitettiin COVID-19:n aiheuttamia taloudellisia vaikeuksia. Töötukassa maksoi tuen suoraan työntekijälle työnantajan tehtyä hakemuksen.

„(2) Merkittävä vaikeutuminen, tämän säännöksen momentin 1 mukaisesti, oli kyseessä,, kun vähintään kaksi seuraavista ehdoista täyttyi samanaikaisesti:

1) Työnantajan liikevaihto tai, jos liikevaihtoa ei ollut,, sen tulot kalenterikuukaudelta,, jolle tukea haettiin,, olivat pienentyneet vähintään 30% edellisen vuoden vastaavaan kalenterikuukauteen verrattuna.“.

Esimerkiksi maaliskuun 2020 hakemusta varten verrattiin maaliskuun 2019 ja maaliskuun 2020 lukuja. Näyttönä voitiin käyttää esimerkiksi otetta verokirjanpidosta.

„2) Työnantaja ei kyennyt tarjoamaan vähintään 30% työntekijöistään työtä sovitussa laajuudessa ja sovelsi seuraavia säännöksiä: § 35 tai 37 työsopimuslaissa;

3) Työsopimuslain §:n 37 perusteella työnantaja oli alentanut vähintään 30% työntekijöistään palkkaa vähintään 30% tai lakisääteiseen vähimmäispalkkaan.“.

Työnantajan oli toimitettava hakemus ja asianmukaiset perustelut. Etuyhteydessä olevien yritysten todelliset työnantajasuhteet ja toimenpiteen ehdot oli tarkistettava.

„(3) Tukea maksettiin työntekijälle,, jolle työnantaja ei voinut tarjota työtä sovitussa laajuudessa; tällöin sovellettiin seuraavia säännöksiä: § 35 tai 37 työsopimuslaissa.

(4) Töötukassa maksoi työntekijälle tukea 70% lasketusta keskiansiosta, kuitenkin brutto—enintään 1000 euroa kalenterikuukaudessa, ottaen huomioon momentin 7 mukaisesti. Keskiansio laskettiin momentin 2 mukaan §:stä 142 työttömyysvakuutuslaissa.“.

Historiallinen laskenta perustui lähtökohtaisesti viimeisiä kolmea työkuukautta edeltäviin yhdeksään työkuukauteen. Asianomaiset ansiot jaettiin päiväkeskiansiota varten 270:llä. Lyhyemmässä työsuhteessa käytettiin tosiasiallisesti huomioon otettavia ansioita ja vastaavaa kalenteripäivien määrää.

Töötukassa maksoi 70 prosenttia näin määritellystä keskiansiosta, lähtökohtaisesti enintään 1 000 euroa brutto kuukaudessa.

„(5) Tuki katsottiin työnantajan maksamaksi palkaksi,, jonka Töötukassa maksoi omista varoistaan työnantajan puolesta työntekijälle.“.

Töötukassa suoritti myös omasta palkkaosuudestaan aiheutuvat palkkaverot ja -maksut. Maksu huomioitiin työnantajan vähimmäispalkkavelvoitteen täyttämisessä työsopimuslain 29 §:n 6 momentin mukaisesti.

„(6) Työnantajan oli maksettava työntekijälle,, joka sai palkkatukea,, bruttopalkkaa vähintään 150 euroa.“.

150 euroa oli työnantajan itse maksama vähimmäisosuus. Suurempi oma osuus oli mahdollinen ja saattoi johtua työoikeudellisesta palkanmaksuvelvollisuudesta.

Työnantajan oli suoritettava verot ja maksut itse maksamastaan todellisesta palkkaosuudesta.

„(7) Yhdessä momentissa 6 tarkoitetun työnantajan osuuden kanssa tuki varmisti sovittua työaikaa vastaavan vähimmäispalkan,, jonka hallitus oli vahvistanut.“.

Työnantajan osuuden ja tuen oli yhdessä lähtökohtaisesti saavutettava sovellettava vähimmäispalkka. Töötukassa pidätti tuloveron koko maksamastaan summasta, vähentämättä siitä verovapaata perusmäärää.

Osa-aikatyössä asianomainen kuukausiansio saattoi olla täyttä kuukausittaista vähimmäispalkkaa pienempi. Työnantaja maksoi 150 euron vähimmäisosuutensa; Töötukassa maksoi järjestelyn mukaisen jäljelle jäävän tuen ja tarvittaessa sosiaaliveromaksun täydennyksen.

„(8) Työntekijä saattoi saada tukea enintään kahdelta kalenterikuukaudelta,, joina työnantaja täytti momentissa 2 säädetyt ehdot.“.

Alkuperäisessä toimenpiteessä työnantaja saattoi valita kaksi kolmesta kuukaudesta: maaliskuun, huhtikuun ja toukokuun 2020.

„(9) Työnantajan oli palautettava tuki kokonaan,, jos työsuhde päätettiin tuen kalenterikuukautena, jolle tukea haettiin,, tai sitä seuraavana kalenterikuukautena tuotannollis-taloudellisella irtisanomisella §:n 89 tai 90 työsopimuslaissa“.

Tämä palautusvelvollisuus koski tällaista irtisanomista tukikuukautena

ja sitä seuraavana kuukautena. Toimenpiteen tarkoitus oli mahdollistaa työsuhteiden jatkuminen ja välttää tuotannollis-taloudellisia irtisanomisia.

Koska Töötukassa maksoi tuen työnantajan puolesta, takaisinperintä kohdistui tässä tilanteessa työnantajaan. Ilman tukea tämän olisi itse ollut täytettävä vastaava palkka- ja verovelvoite.

„(10) Työnantaja teki omasta palkanmaksustaan erillisen hakemuksen Töötukassalle kustakin kalenterikuukaudesta, lähtökohtaisesti viiden kalenteripäivän kuluessa.“.

Historiallinen järjestely edellytti nopeaa hakemista viiden kalenteripäivän kuluessa. Myös myöhemmin saapuneita hakemuksia voitiin käsitellä silloisen voimassaoloajan puitteissa; alkuperäisessä katsauksessa mainittiin tätä varten 30. kesäkuuta 2020.

Työnantaja saattoi maksaa oman palkkaosuutensa tavallista palkanmaksupäivää aiemmin ja hakea sen jälkeen tukea. Täydelliset ja perustellut hakemukset oli tarkoitus käsitellä ja maksaa mahdollisimman nopeasti, lähtökohtaisesti viiden työpäivän kuluessa.

„(11) Hakemuksessa ilmoitettiin:

  1. sen työntekijän nimi,, jolle ei voitu tarjota työtä sovitussa laajuudessa tai jonka palkkaa oli alennettu;, hänen henkilötunnuksensa tai sen puuttuessa syntymäaikansa;, hänen osoitteensa tai sähköposti-. osoitteensa sekä pankkiyhteystietonsa;
  2. työnantajan toiminimi tai (nimi,), henkilö- tai rekisteritunnus sekä osoite tai sähköposti-. osoite;
  3. perustelut ja tositteet liikevaihdon tai tulojen laskusta,, puuttuvasta työmäärästä tai palkan alentamisesta;
  4. todiste maksetusta omasta osuudesta,. josta säädettiin momentissa 6 mukaisesti.
  • Töötukassan pyynnöstä työnantajan oli toimitettava muita päätöksen kannalta olennaisia tietoja ja tositteita.
  • Töötukassa maksoi tuen työmarkkinapalveluihin ja -etuuksiin varatuista määrärahoista,, jos nämä varat riittivät maksuun.“.

Työsuojeluviranomaisen selitykset §:n soveltamisesta 37 työsopimuslaissa

Työsuojeluviranomaisen silloisessa ohjeessa, jonka laati oikeusneuvoja Greete Kaar, erotettiin kaksi palkan muuttamisen tapaa: työsopimuslain 12 §:n mukainen sopimus ja yksipuolinen alentaminen 37 §:n ehdoin.

Lain 12 §:n mukaan työsopimusta voidaan muuttaa yhteisymmärryksessä. Työnantaja ja työntekijä voivat siksi sopia muutoksesta myös seuraavasta päivästä alkaen. Ilman suostumusta työnantaja ei saa pelkästään tällaisen sopimusmenettelyn perusteella alentaa palkkaa yksipuolisesti seuraavasta päivästä.

Lain 37 § sallii tietyissä ennakoimattomissa, työnantajasta riippumattomissa taloudellisissa olosuhteissa määräaikaisen palkan alentamisen, jos sovittua työtä ei voida tarjota ja täyden palkan maksaminen olisi kohtuutonta. Lain rajoja, kuten vähimmäispalkkaa, vaihtoehtoisen työn tarjoamista ja enimmäiskestoa, on noudatettava.

Lain 37 §:n 4 momentin mukaan työnantajan on ilmoitettava suunnitellusta alentamisesta henkilöstön edustajalle tai,, jos edustajaa ei ole,, työntekijöille itselleen vähintään 14 kalenteripäivää etukäteen. Näiden 14 kalenteripäivän aikana työntekijät voivat antaa lausuntonsa ja arvioida, haluavatko he jatkaa työtä muutetuilla ehdoilla.

Työntekijä voi lain edellytysten täyttyessä irtisanoa sopimuksen palkan alentamisen vuoksi. Tällöin ilmoitusaika on vähintään viisi työpäivää; muut oikeusvaikutukset on arvioitava erikseen.

Tämä ei yleisesti salli välitöntä yksipuolista palkan alentamista. Jos muutoksen halutaan tulevan voimaan jo seuraavana päivänä, tarvitaan sitä koskeva sopimus. Muussa tapauksessa on noudatettava 37 §:n edellytyksiä sekä ennakollista tiedotus- ja kuulemismenettelyä.

Yhteenveto silloisesta järjestelystä:

  • Tässä kuvattu alkuperäinen toimenpide koski kahta valittavaa tukikuukautta vuoden 2020 maalis-, huhti- ja toukokuusta. Katsauksessa mainittiin käsittelyajan ulottuvan 30. kesäkuuta 2020 asti. Myöhemmillä tukivaiheilla oli omat ehtonsa, eikä niitä käsitellä tässä samanlaisena jatkona.
    • Tarkoitus oli tukea työnantajia taloudellisissa vaikeuksissa, säilyttää toimitus- ja tuotantorakenteita sekä mahdollistaa työsuhteiden jatkuminen.
  • Työntekijä oli henkilö, jolla oli työsopimus; työnantaja oli henkilö tai organisaatio, joka tarjosi työtä tällä perusteella. Oikeudellisella muodolla ei lähtökohtaisesti ollut merkitystä.
    • Työnantajan oli täytettävä ja todennettava vähintään kaksi seuraavista kolmesta ehdosta:
  • liikevaihto tai tulot olivat pienentyneet vähintään 30 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan kuukauteen verrattuna;
  • vähintään 30 prosentille työntekijöistä ei voitu tarjota työtä sovitussa laajuudessa (työsopimuslain 35 tai 37 §);

vähintään 30 prosentin työntekijöistä palkkaa oli alennettu 37 §:n mukaisesti vähintään 30 prosenttia.

Työnantajan oli lähtökohtaisesti maksettava itse vähintään 150 euroa brutto; Töötukassa maksoi enintään 1 000 euroa brutto. Molemmat suorittivat verot ja maksut omasta osuudestaan.

Tuki oli lähtökohtaisesti 70 prosenttia historiallisen laskentatavan mukaisesta kuukausiansiosta. Yhdessä työnantajan osuuden kanssa oli saavutettava työaikaa vastaava vähimmäispalkka. Täysi kuukausittainen vähimmäispalkka oli tuolloin 584 euroa; osa-aikatyöhön liittyivät omat erityispiirteensä.

Jos työntekijä irtisanottiin tuotannollis-taloudellisin perustein tukikuukautena tai sitä seuraavana kuukautena, työnantajan oli palautettava tuki.

Silloisen katsauksen tilastotietoja:

Helmikuulta 2020 ilmoitettiin 555 261 työsopimusperusteisten maksujen saajaa. Heistä 74 357 eli noin 13 prosenttia sai vähimmäispalkkaa; 16 125 näistä henkilöistä työskenteli osa-aikaisesti. Kokoaikaisia työntekijöitä ilmoitettiin olevan 460 506 eli noin 83 prosenttia, joista 58 232 sai vähimmäispalkkaa tai sitä vähemmän. Osa-aikaisiin kuului 94 755 henkilöä; heistä 16 125 sai vähimmäispalkkaa tai vähemmän. Luvut kuvaavat silloista lähtötilannetta.

Katsauksessa bruttoansion mediaaniksi ilmoitettiin 1 145 euroa ja keskimääräiseksi bruttoansioksi 1 462 euroa.

Sosiaaliministeriö julkaisi tuolloin esimerkkilaskelmia palkan, tuen ja verojen jakautumisesta työnantajan ja Töötukassan välillä.

Kun aiempi palkka oli 584 euron ja noin 1 428 euron välillä, esimerkeissä tuen osuus saattoi olla suuri. Tarkka osuus riippui työnantajan osuudesta ja lain rajoista; 74 prosenttia ei ollut yleinen lakisääteinen tukiprosentti. Suuremmissa palkoissa vaikutti erityisesti enimmäisraja:

1 000 euroa. Sen suhteellinen osuus kokonaispalkasta pieneni siksi ansioiden kasvaessa. Pienissä osa-aika-ansioissa tai silloisen vähimmäispalkan tasolla työnantaja ja Töötukassa saattoivat yhdessä korvata aiemman ansion kokonaan. Esimerkit havainnollistavat alkuperäistä toimenpidettä eivätkä ole nykyisiä palkkalaskelmia.

Historialliset esimerkkilaskelmat, kun palkkaa alennettiin §:n perusteella 37 työsopimuslaissa

Bruttopalkka ennen muutosta (€)300584142816003000
Työnantajan osuus, vähintään 150 euroa150150150150150
Työnantajan verot ja maksut: sosiaalivero ja työttömyysvakuutus5151515151
Töötukassan tuki150434100010001000
Tuen sosiaalivero ja työttömyysvakuutusmaksu, jotka Töötukassa maksoi51147338338338
Työntekijän uusi bruttopalkka (€)300584115011501150
Osuus aiemmasta bruttopalkasta (%)100 %100 %
81 %

72 %

38 %
Töötukassan kulut veroineen ja maksuineen201581133813381338
Työnantajan kulut veroineen ja maksuineen201201201201201
Bruttopalkan menetys (%)0 %0 %19 %28 %62 %

Jos työnantaja ei voinut tarjota lain 35 §:n mukaisesti lainkaan työtä, työoikeudellinen palkanmaksuvelvollisuus säilyi. Tuki luettiin sen hyväksi eikä korvannut velvoitetta rajattomasti. Esimerkiksi aiemmasta 1 428 euron bruttopalkasta Töötukassa saattoi maksaa 1 000 euroa ja työnantaja 428 euroa; 3 000 eurosta osuudet olivat 1 000 ja 2 000 euroa. Seuraava taulukko sisältää historiallisia esimerkkiarvoja.

Historialliset esimerkkilaskelmat, kun palkkaa alennettiin §:n perusteella 35 työsopimuslaissa

Bruttopalkka ennen muutosta (€)3005841150142816003000
Työnantajan osuus, vähintään 150 euroa1501503454286002000
Työnantajan verot ja maksut: sosiaalivero ja työttömyysvakuutus5151117145203676
Töötukassan tuki150434805100010001000
Tuen sosiaalivero ja työttömyysvakuutusmaksu, jotka Töötukassa maksoi51147272338338338
Työntekijän uusi bruttopalkka (€)3005841150142816003000
Osuus aiemmasta bruttopalkasta (%)100 %100 %100 %100 %100 %100 %
Töötukassan kulut veroineen ja maksuineen2015811077133813381338
Työnantajan kulut veroineen ja maksuineen2012014625738032676
Bruttopalkan menetys (%)000000
Kulujen jakautuminen(Työntekijän aiempi brutto-—palkka: 100 %)
Töötukassan kulut veroineen ja maksuineen50 %74 %
70 %

70 %
62,5 %
33 %
Työnantajan kulut veroineen ja maksuineen50 %26 %
30 %

30 %
37,5 %
67 %
Bruttopalkan menetys (%)0 %0 %0 %0 %0 %0 %

Työnantajan saama helpotus riippui olennaisesti työoikeudellisesta perusteesta. Aiemman bruttopalkan ollessa 1 600 euroa silloiset esimerkit näyttivät seuraavaa:

  • Lain 37 §:n mukaisessa sallitussa palkan alennuksessa oma vähimmäisosuus oli lähtökohtaisesti 150 euroa ja tuki saattoi olla 1 000 euroa. Muut työoikeudelliset palkanmaksuvelvoitteet oli silti arvioitava.
  • Lain 35 §:n mukaisessa työn puuttumisessa maksettavaksi jäi lähtökohtaisesti keskiansio. Töötukassa maksoi enintään 1 000 euroa; työnantajan oli maksettava jäljelle jäävät 600 euroa.

Silloinen vaikutusarvio ennakoi toimenpiteen voivan vakauttaa työllisyyttä ja toimeentuloa sekä rajoittaa kunnallisten sosiaalietuuksien lisähakemuksia. Taustatietona siinä mainittiin työttömien suhteellinen köyhyys 52,5 prosenttia ja absoluuttinen köyhyys 16,7 prosenttia vuonna 2018. Nämä olivat historiallisia lähtötietoja ja odotuksia, eivät tässä artikkelissa osoitettuja tuen vaikutuksia.

Vakaampien tulojen oli tarkoitus mahdollistaa kotitalouksille välttämättömien tavaroiden ostaminen, lainojen ja elatuksen kaltaisten jatkuvien velvoitteiden hoitaminen sekä ennakoimattomista menoista selviytyminen.

Silloisessa vaikutusarviossa todettiin työnantajien mahdollisesta kattavuudesta seuraavaa:

  • Pienet yritykset voisivat hyötyä erityisesti, jos palkkakulut muodostavat suuren osan menoista ja ehdot täyttyvät henkilöstörakenteen perusteella;
  • erityisesti kärsisivät todennäköisesti toimialat, joiden liikevaihto laskee voimakkaasti, kuten majoitus, ravintolatoiminta, taiteet, viihde, vapaa-aika, teollisuus ja energiahuolto.

Historiallisessa katsauksessa mainittiin Virossa olleen vuonna 2018 noin 131 000 yritystä ja laitosta. Niistä 53 683:ssa oli vähintään yksi työntekijä tai vastaavasti rekisteröity hallituksen jäsen; työntekijöitä ilmoitettiin yhteensä noin 552 000. Näiden tietojen pohjalta silloisessa arviossa johdettiin mahdolliseksi kattavuudeksi noin 43 prosenttia organisaatioista ja 83 prosenttia työntekijöistä, ei hyväksyttyjen hakemusten todellista määrää.

Helmikuulta 2020 ilmoitettiin 555 261 työsopimusperusteisten maksujen saajaa. Heistä 17,8 prosenttia oli teollisuudessa, 4 prosenttia majoitus- ja ravintola-alalla, 1,8 prosenttia taide-, viihde- ja vapaa-ajan aloilla sekä 0,8 prosenttia energiahuollossa. Mainittujen toimialojen vähimmäispalkkaisten osuuksiksi ilmoitettiin muun muassa 25,3 prosenttia, 16,1 prosenttia ja 10 prosenttia. Tiedot ovat silloisesta katsauksesta eivätkä kuvaa nykyistä henkilöstörakennetta.

Silloisessa skenaariolaskelmassa tarkasteltiin myös suurempia menoja. Oletuksista riippuen mainittiin 330 miljoonasta 1,157 miljardiin euroon ulottuvia summia. Nämä olivat mallilaskelmia eivätkä tässä vahvistettuja todellisia kokonaiskuluja.

Kiitämme Kardis-yritystä tarjotuista venäjänkielisistä tiedoista.

Alkuperäisen katsauksen ja venäjänkielisen käännöksen laati Jelena Korosteljowa, Master of Laws, juristi, „Kardis.“

FPRO:n perustaja

Kansainvälisen kirjanpidon ja verotuksen asiantuntija

Aleksandr Fomenko

Varaa maksullinen konsultaatio

Painamalla painiketta hyväksyt tietosuojakäytäntömme.
Henkilötietojasi ei luovuteta kolmansille osapuolille

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat hyödylliset artikkelit, neuvot ja tarjoukset ensimmäisten joukossa. Ei roskapostia — vain olennaista tietoa.

Painamalla painiketta hyväksyt tietosuojaselosteen.
Henkilötietojasi ei luovuteta ulkopuolisille.