Yrityksen perustaminen Viroon: maksut ja verotuksessa hyväksyttävät kulut

Etsitkö virallisia lainsäädännön muutoksia yrityksesi toimintamaassa?

Virolainen yhtiö voi hyödyntää siellä sovellettavia jaetun voiton verotussääntöjä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita yksityisnostojen yleistä verovapautta. Ratkaisevia ovat maksun todellinen tarkoitus, dokumentointi ja kulloinkin sovellettavat säännökset. Tässä artikkelissa käsitellään myös vuoden 2024 historiallisia verokantoja ja muutoksia vuodesta 2025 alkaen.

Mitä kuluja verotetaan?

Erotamme palkan, henkilöstöedut, osingot ja todennetut liiketoiminnan kulut. Näillä maksutyypeillä on eri edellytykset, eikä niitä voi vapaasti korvata toisillaan.

Henkilöstöetujen verotus Virossa

Tuloverolain 48 § koskee työnantajan työhön liittyen antamia henkilöstöetuja. Näitä voivat olla alennushintaiset tavarat, palvelut, luontoisedut ja tiettyjen kulujen maksaminen.

Luokittelu perustuu todelliseen etuun ja lain säännöksiin. Kulun maksaminen tai korvaaminen ei ole verovapaata pelkästään siksi, ettei sitä makseta tavallisena palkkana.

Viron verohallinnon verkkosivuilta löydät ohjeita henkilöstöetujen verojen laskentaan.

Keitä säännökset voivat koskea?

Säännökset koskevat erityisesti työntekijöitä ja muita laissa heihin rinnastettuja henkilöitä.

  • Johto- tai valvontaelimen jäseniä;
  • muita 48 §:ssä rinnastettuja luonnollisia henkilöitä lain edellytysten täyttyessä;
  • henkilöitä, jotka työskentelevät tai tarjoavat palveluja urakka-, toimeksianto- tai muun velvoiteoikeudellisen sopimuksen perusteella;
  • laissa tarkoitettujen työntekijöiden tiettyjä perheenjäseniä ja läheisiä;
  • lain edellytysten täyttyessä myös saman konsernin yrityksen työntekijöitä.
  • Henkilöstöetu verotetaan lähtökohtaisesti työnantajalla.
  • Tätä veroa ei kohdisteta työntekijälle tavallisen henkilökohtaisen palkan tavoin.
  • Työnantaja vastaa asianomaisten verojen ilmoittamisesta ja maksamisesta.

Esimerkkejä mahdollisista henkilöstöeduista:

  • työntekijän yksityisten asumiskulujen maksaminen kokonaan tai osittain;
  • työnantajan omaisuuden, kuten työsuhdeauton, maksuton tai alihintainen yksityiskäyttö;
  • vakuutusmaksut työntekijän hyväksi, ellei poikkeusta sovelleta;
  • verovapaat rajat ylittävät matkakulukorvaukset;
  • lainat, joihin liittyy korkoetu verrattuna lain mukaiseen vertailuarvoon;
  • tavaroiden tai palvelujen luovuttaminen alle sovellettavan markkina-arvon;
  • saatavasta luopuminen säännösten piiriin kuuluvan henkilön hyväksi;
  • yksityisten, liiketoimintaan kuulumattomien koulutuskulujen maksaminen;
  • henkilöstöoptiot kolmen vuoden sääntö ja lakisääteiset poikkeukset huomioiden;
  • henkilöstön vapaa-ajan tapahtumat, elleivät ne kuulu nimenomaisesti sovellettavaan poikkeukseen.

Verokannat ja historialliset vertailuarvot:

2024: tulovero 20/80 ja sosiaalivero 33 prosenttia edun ja tuloveron yhteismäärästä; yhteensä 66,25%

2025: tulovero 22/78 ja sosiaalivero 33 prosenttia edun ja tuloveron yhteismäärästä; yhteensä 70,51 %

Palkka sekä urakka- tai toimeksiantosopimuksen korvaukset

Verokannat ja historialliset vertailuarvot:

2024: historiallinen vertailu vuodelta 2024: sosiaalivero lähtökohtaisesti 33 prosenttia, tulovero 20 prosenttia sekä tarvittaessa eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Työnantajan ja työntekijän osuuksilla on eri laskentaperusteet. (ei yleistä kokonaisverokantaa)

2025: vuodesta 2025 alkaen tuloverokanta on lähtökohtaisesti 22 prosenttia; sosiaalivero sekä sovellettavat eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut on laskettava erikseen. Eläkemaksut voivat vaihdella valitun maksuprosentin mukaan. (ei yleistä kokonaisverokantaa)

Palkan tai muun sallitun suorituksen taloudellista edullisuutta voi arvioida vain täydellisen laskelman perusteella. Työkorvausta ei saa nimetä toiseksi maksutyypiksi pelkästään verotussyistä.

 Osingot:

Osingonjaossa on tarkistettava muun muassa seuraavat yhtiöoikeudelliset edellytykset:

  • asianmukainen pääomarakenne sekä yhtiötä koskevat pääoman maksu- ja rekisterivelvoitteet;
  • laadittu ja hyväksytty tilinpäätös;
  • päättyneen vuoden jakokelpoinen voitto tai aiempien vuosien sallitut voittovarat sekä maksukyvyn säilyminen;
  • lain edellyttämän oman pääoman säilyminen jaon jälkeen;
  • asianmukainen osakkaiden päätös.

Verokannat ja historialliset vertailuarvot:

2024: yleinen verokanta 20/80 eli 25 prosenttia nettomäärästä; tiettyyn säännölliseen voitonjakoon sovellettiin 14/86-verokantaa ja tarvittaessa 7 prosentin lisäpidätystä. Nämä ovat historiallisia sääntöjä.

Vuodesta 2025 alkaen: 22/78 eli noin 28,21 prosenttia nettomäärästä.

Mitkä kulut voidaan hyväksyä ilman lisäveroa?

Aidot liiketoiminnan kulut on erotettava yksityisnostoista. Niiden maksaminen ei ole yrityksen varojen vapaata verovapaata siirtämistä omistajalle.

Huolellinen kirjanpito auttaa kirjaamaan liiketoiminnan kulut oikein ja soveltamaan poikkeuksia perustellusti. Tarkoitus, tositteet ja mahdollinen yksityiskäytön osuus on dokumentoitava.

Viron erityiseen yrittäjätiliin sovelletaan eri sääntöjä: kuluja ei lähtökohtaisesti vähennetä verotettavista tilille saapuvista maksuista samalla tavoin kuin yhtiössä.

Myös yksityisellä elinkeinonharjoittajalla eli Viron FIE:llä on omat tulo- ja sosiaaliverosääntönsä. Hän voi huomioida hyväksyttävät liiketoiminnan kulut; erityiseen tiliin voi tietyin ehdoin liittyä veron lykkäämistä koskevia sääntöjä. Voiton uudelleensijoittamista ei ole yleisesti kielletty.

Yhtiön todennettuja ja tosiasiallisia liiketoiminnan kuluja ei lähtökohtaisesti veroteta voitonjaon tavoin pelkästään maksamisen perusteella. Erityissäännöt, arvonlisävero ja yksityiskäyttö on arvioitava erikseen.

Laskujen ja muiden tositteiden on vahvistettava todellinen liiketapahtuma. Ratkaisevaa on selkeä yhteys yhtiön toimintaan.

Esimerkkejä liiketoiminnan kuluista

  1. Materiaalit ja palvelut: yrityksessä tosiasiallisesti käytettyjen tavaroiden ja palvelujen kulut voivat liittyä liiketoimintaan. Pelkkä tosite ei kuitenkaan tee yksityisestä ostoksesta liiketoiminnan kulua.
  2. Toimistokulut: näitä voivat olla vuokra, käyttökulut ja toimistotarvikkeet siltä osin kuin ne liittyvät liiketoiminnan käyttöön.
  3. Työvälineet ja toimiston kalusteet: kalusteet, laitteet, tietokoneet ja muut tarvittavat työvälineet kirjataan niiden käytön ja kirjanpitosäännösten mukaisesti.
  4. Työhön liittyvä täydennyskoulutus: kurssit, koulutukset ja seminaarit voidaan maksaa, jos niillä on osoitettavissa oleva yhteys työtehtäviin.
  5. Mainonta ja IT-palvelut: näitä ovat esimerkiksi verkkomainonta, yrityksen verkkosivujen toteutus, ohjelmistokehitys ja liiketoiminnan IT-tuki.
  6. Juomavesi: juomaveden tarjoaminen työpaikalla voi asianmukaisten edellytysten täyttyessä olla liiketoiminnan kulu.
  7. Omaisuuserien poistot: Poistot jakavat hankintamenon taloudelliselle käyttöajalle kirjanpitosäännösten mukaisesti. Niitä ei saa määritellä keinotekoisesti tuloksen ohjaamiseksi. Virolaisessa yhtiössä ne eivät automaattisesti pienennä vuosivoitosta maksettavaa jatkuvaa veroa. Turvallisuusveroon alun perin suunniteltu kahden prosentin voittokomponentti kumottiin ennen sen soveltamista, eikä sitä saa esittää tässä voimassa olevana verona.

Työ- ja suojavaatteet

Asianmukaisten edellytysten täyttyessä työ- tai suojavaatteidenkulut voidaan hyväksyä liiketoiminnan kuluiksi. Ratkaisevia ovat niiden todellinen tehtävä ja käyttö sekä työturvallisuus- ja työterveysvaatimukset.

Tavallinen puku, takki tai päällystakki ei muutu automaattisesti verovapaaksi työvaatteeksi yrityksen logon tai ympärivuorokautisen työskentelyn vuoksi. Myös omistajien ja yritysjohdon on arvioitava liiketaloudellinen tarkoitus ja mahdollinen yksityiskäyttö. Epäselvissä hankinnoissa selkeä rajaus on järkevämpi kuin oletus yleisestä verovapaudesta.

Milloin kulu liittyy todella liiketoimintaan?

Tuloverolain 32 §:n 2 momentti sisältää erityisesti yksityisten elinkeinonharjoittajien liiketoiminnan kulujen vähennyskelpoisuuden periaatteen. Yhtiössä on huomioitava muun muassa liiketoimintaan kuulumattomien kulujen säännöt. Oikeusperustan ja toimintaan liittyvän yhteyden on oltava asianmukaiset.

Erityissääntöjä sovelletaan tiettyihin työterveyden ja työturvallisuuden kuluihin,kun niiden lakisääteiset ehdot täyttyvät. Näitä voivat olla: työterveystarkastukset,ensiapuvälineet ja näyttöpäätetyössä tarvittavan näönkorjausvälineen korvaaminen. Riskinarviointi ja asianmukaiset tositteet voivat olla tarpeen.

Maksettujen kulujen korvaaminen

Lain 12 §:n 3 momentin mukaan asianmukaisesti todennetut toisen puolesta maksettujen kulujen korvaukset voivat lain edellytysten täyttyessä jäädä luonnollisen henkilön veronalaisen tulon ulkopuolelle. Sääntö edellyttää todellista korvausperustetta eikä korvaa erityissäännöksiä, jotka koskevat henkilöstöetuja ja suorituksia, joilla on omat edellytyksensä tai enimmäisrajansa.

Jos osakkaalla on yksityisesti hankittu tietokone, puhelin tai kalusteita, joita yhtiö tarvitsee, aito kauppasopimus yhtiön kanssa voi tulla kyseeseen. Sopimukseen on kirjattava esineet, omistusoikeuden siirtyminen ja markkina-arvo myyntipäivänä.

. Tosiasiallisesti yksityiskäytössä olleen irtaimen omaisuuden myynti voi olla verovapaa. Tämä ei automaattisesti koske säännöllistä kaupankäyntiä, jälleenmyyntiin hankittuja tavaroita tai osakkaalle maksettavia ylihintoja.

Suoritukset yrityksen perustamisen jälkeen: edellytykset ja enimmäisrajat

Yhtiöllesi sopiva suoritus riippuu sen todellisesta käytöstä, saajaryhmästä ja lakisääteisistä tositteista. Enimmäisrajat eivät korvaa näitä edellytyksiä.

1. Kotitoimiston kulut

Kun asuntoa käytetään liiketoimintaan, tiettyjä todellisia kuluja voidaan korvata perustellun käyttöosuuden mukaisesti, esimerkiksi:

  • tarvittava kunnossapito liiketoiminnan osalta;
  • toimistokalusteet.
  • sähkö, vesi, lämmitys, internet ja puhelin;
  • liiketoiminnan osuus turvallisuus- ja siivouspalveluista.

Sopimuksen, jakoperusteen ja tositteiden on oltava selkeät. Yksityishenkilölle maksettu vuokra on erotettava pelkästä kulukorvauksesta, ja se voi olla veronalaista vuokratuloa. Yksityisen lainan lyhennykset ja maksut yleiseen kunnossapitovarantoon eivät sellaisinaan ole verovapaata kulukorvausta.

2. Oman henkilöauton työajojen korvaaminen

Oman henkilöauton työajoista voi olla mahdollista maksaa verovapaa korvaus. Siihen liittyvät erityisesti seuraavat edellytykset:

  • Saajan on kuuluttava laissa määriteltyyn henkilöpiiriin, kuten työntekijöihin tai johto- tai valvontaelimen jäseniin.
  • Tavallinen kodin ja työpaikan välinen matka ei lähtökohtaisesti ole työajo. Lakisääteisten poikkeusten erityisehdot on tarkistettava.
  • Ajoneuvo ei saa olla työnantajan omistuksessa tai hallinnassa. Käyttöoikeus ja työajot on todennettava asianmukaisesti.

Vuodesta 2025 alkaen oman henkilöauton todennettujen työajojen verovapaa korvaus on enintään 0,50 euroa kilometriltä . Aiempi määrä oli 0,30 euroa. Kuukausittainen enimmäisraja on 550 euroa työnantajaa kohden; aiempi kuukausiraja oli 335 euroa. Asianmukainen ajopäiväkirja vaaditaan, ja korvaus ilmoitetaan vuosittain INF 14 -ilmoituksella.

Yhtiön auton yksityiskäyttöä käsittelevästä artikkelistamme löydät lisätietoja verotuksesta.Yhtiön auton yksityiskäyttö Virossa

3. Ulkomaan työmatkojen päiväraha

Liiketoimintaan liittyvillä ulkomaanmatkoilla oikeutetut työntekijät ja toimielinten jäsenet voivat saada päivärahaa lakisääteisissä rajoissa. Matkan tarkoitus, kesto ja oikeus päivärahaan on dokumentoitava. Lentojen, majoituksen ja muiden matkakulujen tositteet tarvitaan lisäksi; yksityiset kulut pidetään niistä erillään.

Verovapaisiin ulkomaanpäivärahoihin sovelletaan seuraavia historiallisia ja vuodesta 2025 muuttuneita enimmäismääriä:

  • 50 euroa päivältä vuoden 2024 loppuun asti; vuodesta 2025 alkaen enintään 75 euroa ensimmäisiltä 15 päivältä, kuitenkin enintään 15 päivältä kalenterikuukaudessa.
  • 32 euroa päivältä vuoden 2024 loppuun asti; vuodesta 2025 alkaen enintään 40 euroa seuraavilta päiviltä.

Verovapaan päivärahan sääntö koskee laissa määriteltyjä työntekijöitä ja toimielinten jäseniä. Sitä ei saa soveltaa itsenäisiin toimeksisaajiin asiaa arvioimatta.

4. Edustus- ja kestitsemiskulut

Vieraiden ja liikekumppanien kohtuulliseen vastaanottamiseen liittyviä ruokailu-, majoitus-, kuljetus- ja viihdekuluja voidaan tietyin ehdoin hyväksyä verovapaaseen rajaan asti.

  • Verovapaa perusmäärä oli vuoden 2024 loppuun asti 32 euroa kuukaudessa ja on vuodesta 2025 alkaen lähtökohtaisesti 50 euroa kuukaudessa.
  • Tähän lisätään 2 prosenttia kyseisen ajanjakson sosiaaliveron alaisista maksuista ; kyse ei ole yleisestä työntekijäkohtaisesta rajasta. Lakisääteiset laskenta- ja vuositasaussäännöt ratkaisevat.

Edustuskulusääntö koskee vieraita ja liikekumppaneita, eikä sitä voi sellaisenaan soveltaa työntekijöihin tai hallituksen jäseniin. Ilmoitus tehdään TSD:n liitteessä 5.

5. Mainoslahjat

Lahjat, joilla on todennettu mainostarkoitus, voivat olla verovapaita lain arvorajan puitteissa. Aiempi raja oli 10 euroa ilman arvonlisäveroa esinettä kohden; vuodesta 2025 alkaen raja on 21 euroa.Mainostarkoitus ja arvo on todennettava. Jos raja ylittyy, verotetaan lähtökohtaisesti koko huomioon otettavaa arvoa, ei vain rajan ylittävää osaa.

Erillisissä logopainatuksen ja pakkauksen kuluissa on tarkistettava, miten ne huomioidaan mainoslahjan arvossa sovellettavien sääntöjen mukaan. Käsittely on erotettava arvonlisäverokysymyksestä.

6. Lahjat ja lahjoitukset

Yhtiön lahjat ja lahjoitukset voivat aiheuttaa tuloveron: historiallisesti 20/80, vuodesta 2025 alkaen lähtökohtaisesti 22/78 nettomäärästä. Lain tarkoittamille hyväksytyille saajille tehtyihin lahjoituksiin on omat rajansa. Vaihtoehtoisia laskentaperusteita ovat lain edellytysten täyttyessä: 10 prosenttia huomioon otettavasta voitosta edelliseltä vuodelta tai 3 prosenttia huomioon otettavista sosiaaliveron alaisista maksuista.

7. Terveyden edistäminen

Tietyille terveys- ja liikuntakuluille on ollut verohelpotus vuodesta 2018. Vuodesta 2025 alkaen asianomainen vuosittainen enimmäismäärä on 400 euroa työntekijää kohden.

Lain edellytysten täyttyessä näitä voivat olla:

  • yleisten liikuntatapahtumien osallistumismaksut;
  • liikunta- ja harjoittelupaikkojen säännöllinen käyttö;
  • tietyt terveyspalvelut, myös sallittu hieronta asianmukaisesti pätevän tarjoajan toteuttamana;
  • yrityksen omien liikuntatilojen hyväksyttävät kulut.

Suorituksen on kuuluttava hyväksyttyyn ryhmään, oltava todennettu ja tarjolla tarkoitetuille työntekijöille samoilla ehdoilla. Kaikki hyvinvointi- tai terveysmenot eivät ole yleisesti verovapaita.

8. Täydennyskoulutus

Työnantaja voi maksaa aidosti työhön liittyvää täydennyskoulutusta. Näitä voivat olla:

  • ammatillinen täydennyskoulutus;
  • alaan liittyvät koulutukset, seminaarit ja konferenssit;
  • koulutukseen liittyvät tarpeelliset matka- ja majoituskulut.

Yhteyden työtehtäviin on oltava osoitettavissa. Yksityiseen koulutukseen tai etuihin voidaan soveltaa muita sääntöjä.

Keskeiset asiat

Kun edellytykset ja rajat tunnetaan, liiketoiminnan suoritukset voidaan järjestää perustellusti. Tositteet, oikeat saajaryhmät ja yksityisten kulujen erottaminen ovat välttämättömiä. Epäselvässä tai poikkeavassa tilanteessa järjestely kannattaa tarkistuttaa kokeneella kirjanpitäjällä tai veroasiantuntijalla.

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat ensimmäisten joukossa hyödyllisiä artikkeleita, vinkkejä ja tarjouksia. Ei roskapostia – vain olennaiset asiat.

Painamalla painiketta hyväksyt tietosuojakäytäntömme.
Henkilötietojasi ei luovuteta kolmansille osapuolille.

FPRO:n perustaja

Kansainvälisen kirjanpidon ja verotuksen asiantuntija

Aleksandr Fomenko

Varaa maksullinen konsultaatio

Painamalla painiketta hyväksyt tietosuojakäytäntömme.
Henkilötietojasi ei luovuteta kolmansille osapuolille

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat hyödylliset artikkelit, neuvot ja tarjoukset ensimmäisten joukossa. Ei roskapostia — vain olennaista tietoa.

Painamalla painiketta hyväksyt tietosuojaselosteen.
Henkilötietojasi ei luovuteta ulkopuolisille.